Yksinolo

Miun täytyy myöntää etten osaa olla yksin. Perheen tän hetkisessä elämäntilanteessa meillä on melkeinpä aina joku kotona. Harvassa on ne hetket kun oon yksin kotona. Tunnin pari kestää olla yksin, kunhan avaa radion ja puuhailee jotain. Liian usein kuitenkin yksinollessa löydän itteni tuijottamasta ikkunasta ulos tekemättä yhtään mitään. Ehkä sitä kuitenkin nauttii yksinolosta, siitä ettei kukaan tule valittamaan siitä että pyykkikone lopetti pyörimisen ja pyykit pitäis laittaa kuivumaan. Ehtii ne pyykit laittaa parinkin tunnin päästä kuivumaan. Jotenkin omituisesti yksin jäädessä miun on pakko laittaa pyykit koneeseen, en tiiä johtuuko siitä että päätän itse mitkä vaatteet laitan koneeseen, näin ollen saan vaikkapa ne lempifarkut pestyä.

Muutaman päivän yksinolo on samalla ihanaa ja ahdistavaa. Kukaan ei herätä aamulla, joten saa nukkuu niin pitkään kun huvittaa. Kukaan ei myöskään käytä koiraa ulkona, vaan itse on noustava vaikka räntäsateeseen viemään koiraa ulos. Kukaan ei laita ruokaa valmiiksi, toisaalta näin ollen saa itse päättää mitä ja milloin syö. Ei kukaan ole valittamassa jos nyt sattuu laittamaan sipulia jauhelihakastikkeeseen. Tai vaikka löytäisi itsensä sohvalta syömästä telkkaria tuijotellen. Ainoa vaara on sohvan selkänojalla kerjäävä koira.

Haaveilen omaan asuntoon muuttamisesta. Omasta rauhasta ja vapaudesta. Epäilen kuitenkin etten pärjäisi vielä yksin. Tähän asti vanhemmat ovat kantaneet ruuan pöytään ja pesseet pyykit. Kyllähän minä osaan ruokaa laittaa ja pyykit menee koneeseen, ei siinä mitään. Eniten pelkään sitä, entä jos en oikeasti osaakaan olla yksin? Tiedän etten voi ottaa Lucaa mukaan muuttaessani pois kotoa, sen paikka on perheen luona. En voi pitää radiota auki 24/7 tai kutsua aina jonkun kylään pakoillakseni yksinäisyyttä. Kaipaan omaa rauhaa, mutta koen ehkä olevani tällä hetkellä liian nössö muuttamaan yksin. Kämppäkaveri olisi tähän hyvä ratkaisu, mutten tiedä tahdonko sitäkään. Tahdon uskoa että kyllä siihen yksinoloon tottuu. Vuoden päästä omaan asuntoon muutto on ehkä realistisempi kuin nyt, mutta saahan sitä haaveilla. Sitä odotellessa, opetella niistä pienistäkin hetkistä nauttimaan yksinolosta.

Kuka mie oon?

Pyörittelin pitkään tätä postausta ja mietin minkälaisen tästä tekisin. Päädyin sitten kertomaan 10 faktaa itsestäni.

1. Oon syntynyt 1997
2. Opiskelen lähihoitajaksi, erikoistun lapsiin ja nuoriin
3. Asuinpaikkakunta Joensuu
4. Meillä on koira, Luca (tulee esiintymään blogissa)
5. Tää on miun kolmas blogi, aina vaa jääny kirjottaminen
6. Oon hulluna Volvoihin
7. Jääkiekko on kans jees, etenkin Jokerit ja Tappara
8. Fanitan Antti Tuiskuu
9. Oon horoskoopiltani leijona eli luonnetta löytyy
10. Haaveenani on lähteä opiskelemaan vielä sosionomiksi, haluun työskennellä ihmisten parissa

Saa kysyä mitä vaan tulee mieleen! :)